Cora oli tavallista äksympi. Se yritti purra karsinassa (tosin kiristin sillon vyötä) ja oli muutenkin hankala.
Alkuverkassa mentiin puomeja. Cora olisi halunnut tulla kiitolaukkaa ravipuomeille ja jouduin pidättäämään sitä ihan tosissaan. Yhdessä mutkassa alkoi aina hirveä tuittuilu. Cora alkoi aina steppailla siinä, viskoa päätä korvat luimussa, kerran pukittikin.
Muutaman kerran tultiin puomirataa ravissa alettiin tulla osa laukassa. Cora oli hieman eri mieltä ja laukasta raviin siirtymiset olivat jotain ihan muuta kuin nättejä ''liukuvia'' siirtoja... Hevonen viskoi päätä poukkoili ja minä tein kaikkemi hidastaakseni vauhtia. Monta kertaa tultiin ravipuomeille laukassa koska Cora vaan lähti laukkaan enkä mahtanut sille mitään.
Puomittelun jälkeen tultiin este rataa. Esteet olivat pieniä, mikä oli vain hyvä koska ''yhteistyömme'' oli aika järkyttävää.
Cora meni ihan nätisti kun sai laukata kokoajan. Ainakin melkein, sillä meidän piti vaihtaa lähes aina ravin kautta. Välillä onnistuttiin esteen päällä, välillä esteen jälkeen ja välillä vasta ravin kautta. Osa hypyistä oli aivan kamalia ja suurin osa lähestymisistä oli vielä kamalampia.
Loppu raveissa(kaan) Cora ei rauhottunut ravaamaan vaan tikutti laukkaa aika pitkään ennenkö malttoi ravata. Volteilla tuntui kun olisi istunut laudan päällä, se ei taipunut yhtään.
Kaikki onnistui siis aivan todella loistavasti....
Laukkojen kanssa meillä oli taas vaihteeksi hieman ongelmia. Myös vauhdissa oli pienoisia ongelmia 'välillä'. Oikeastaan kaikessa oli ongelmia.:D:
tämän kappeleen sanat kuvaavan hyvin fiilistäni ''mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kuin ei onnistu'' :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti