Kaneli oli tavallista virkeämpi hoitaessa. Ainahan se siirtyilee puolelta toiselle, mutta nyt se käveli eteen, taakse ja sivulle, söi narua ja ravisteli päätään. Hölmö? Karvan lähtö on vähentynyt tosi paljon. Enää suuni ei ollut täynnä karvoja (tai sitten se johtui siitä että olin suu kiinni...:D) eikä harmaa hupparini ollut valkea ponia harjatessa. Huomasin myös että kuolaimet sai suuhun paaaljon helpommin kuin ikinä ennen. Yleensä joudun työntämään nyrkin ponin suuhun ennenkö suu aukeaa, nyt riitti kolme sormea...vau, huima edistys!
Taluttaessani alku käyntejä Kaneli oli vähän pörheänä mutta meni ihan kivasti. Vielä selkään menon jälkeenkin meni nätisti. Ensimmäiset raviin siirymiset olivat laiskoja (jostain syystä Kaneli laiskistuu kun ei ole satulaa), eikä ravikaan päätä huimannut. Ihmeen rauhassa se meni vaikka maneesissa olevat hevoset laukkasivat. Aina kun hevonen laukkasi ohi kiihtyi Kanelinkin vauhti, mutta muuten se meni aika laiskasti.
Laukkahan ei sitten enää ollut laiskaa nättiä köpötystä... Ensimmäinen nosto oli hyvä ja olin ihan että ''vau'' kun yleensä laukan nostot (varsinkaan ilman satulaa) ei onniostu niin pienillä avuilla. Nätti laukka jatkui muutaman metrin ja sitten jatkettiin pukki laukkaa turpa maassa. Pysin kyydissä ja jatkoin laukkaa. Hetken mentiin ihan nätisti, mutta sitten alkoi taas pukittelu. Lensin kaulalle, kellahdin sivulle ja pysäytin ponin. Yritin kammeta takaisin kyytiin mutta ei siitä mitään tullut joten tulin sitten alas ja nousin uudelleen selkään. Jatkoin laukkaa ja se meni sitä samaa rataa, nätti nosto, pää alas ja pukkeja. Lähes aina lensin kaulalle, mutta välillä pysyin kyydissä ja yritin saada ponin pään ylös ja jatkaa laukkaa.
Muutaman nätin laukka pätkän jälkeen. Ravasin vähän ja sitten kävelin. Kanelin käynti vauhti oli todella hidas, välillä mietin edetäänkö me edes:D
Sitten nostin laukkaa toiseen suuntaan. Ja sehän meni ihan samalla tavalla kuin toiseenkin. Turpa maata viistäen pukkeja. Ihan kun en olisi kaulalle lentäny ilman pukkejakin....Ja pukeistakaan en pudonnut (ja sitä todella ihmettelen). Tällä kertaa pienetkin pukit ja välillä pelkkä pään alas nykäisy riitti horjuttamaan tasapainon, josta on lyhyt matka maahan... Kerran Kaneli veti ihan kunnon pukit ja lensin selästä. Putosin Kanelin eteen ja pelkäsin jääväni sen alle kun se lähti karkuu. Onneksi sain pidettyä ohjat käsissä ja pysäytettyä ponin. Ja eikun laukkaamaan. Samallalailla se jatkui, muutama metri ensin nätisti, sitten pää alhaalla laukkaa ja sitten pukkeja ja aina lensin kaulalle. Lopuksi tuli sitten nätti laukka pätkä ja lopetin laukkailut siihen.
Ravasin vielä ja Kaneli oli ihan puhkipoikki, mutta mitäs pukitteli. Paljon vähemmällä olisi päässyt ilman pukkeja. Kaikesta huolimatta Kaneli näki kummituksia maneesin päädyssä. Yhtäkkiä kiitolaukka sinkous suoraan sivulle. Onneksi olin aika varautunut että neiti keksii kaikenlaisia temppuja edelleen ja sain sen hallintaan nopeasti. Aika pörheänä meni loppu ravit mutta käyntiin sirtyessa hävisi se pörheys:D
Kuvia ei valitettavasti tältä kerralta ole :( Ärsyttää kun just nyt ku olis ollut jotain kuvattavaa, nii ei ollu kameraa :(
Tässä jotain vanhoja kuvia
Mullon kauhee hinku päästä ajamaan Kanelilla! Se on jo toosi pieni mulle ratsastaa niin olin kiva päästä ajamaan:)
Yritin tehdä tästä postauksesta vähän pidemmän niin kuivien kuin tekstinkin osalta, kun on nyt ollu vähän pidempi tauko taa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti