Kirjokaviot: Luukku 6 - Tärkeimpiä hevosia osa 1

Lypy on yksi minulle tärkeimpiä poneja. Lypy oli lempiponini ensimmäiset vuodet kun ratsastin ja meninkin sillä lähes aina. Lypyllä tein melkein kaikki asiat ensimmäistä kertaa, varustin, ratsastis, käänsin, ravasin, laukkasin, laukkasin ja ravasin ilman taluttajaa, ylitin puomin, hyppäsin esteen, kisasin ja vaikka mitä muuta. Tottakai sellainen poni on tärkeä.

1. Luukusta voit löydät pienen sepustuksen kuvineen ensimmäisestä ratsastuskerrasta. Menin silloinkin Lypyllä, ja opin jo silloin paljon uusia asioita, vaikka vielähän sitä opeteltavaa riitti... Ja riittää edelleen.

Musiatn hyvin, kuinka en uskaltanut ravata aluksi kellään muulla ponilla kuin Lypyllä ilman taluttajaa. Aloin melkein itkemään, jos en mennyt Lypyllä, koska en uskaltanut tehdä muilla juuri mitään.

Lypy keväällä/kesällä 2008 kantavana.

Kun Lypy jäi talvella 2008 varsa lomalle, minun oli pakko mennä jollakin muulla. Olin kyllä mennyt muilla muulloinkin, mutta en oikein ollut hypännyt kellään muulla. Enkä edes halunnut hypätä kellään muulla. Halusin mennä aina vain Lypyllä.

Lypy oli tasaisen varma poni, jolla uskalsin hypätä ilma taluttajaa. Ensimmäisen kerran kun hyppäsin 40cm (oli silloin niiin iso este...) en saanut mennä Lypyllä, sillä se oli silloin jo lomalla. Muistan kuinka vaikeaa oli päättää, hyppäänkö sen 40cm ollenkaan vai en. Halusin hypätä isoa, mutta en Safiirilla vaan Lypyllä. Hyppäsin sen kuitenki. Tai ainakin melkein.

Olin aika epävarmana menossa esteelle, joten Safiiri käytti tilaisuuden hyväksi, eikä hypäänyt. Minä sen sijaan hyppäsin, tai oikeastaan lensin esteen yli. Laskeutuminen ei oikein onnistunut, tai miten sen nyt ottaa, syöksyin pääedellä jäiseen kentään.

Safiiri

Kun Lypy sitten palasi tunneille olin ihan onnessani, vaikka olinkin jo tottunut ratsastamaan muilla ja minulla taisi olla jo uusi lempiponi.

Ainut tippumiseni Lypyn kanssa kävi joskus 2009 loppu talvesta/alku keväästä. Hyppäsin 40cm pystyn ja esteen jälkeen Lypy ei jatkanutkaan suoraan vaan uralle (este oli uran vieressä) ja minä tipuin. Se taisi olla ainut tippuminen (siihen mennessä), kun en pelännyt ollenkaan sen jälkeen.